5.7.2002
Naisteologiyhdistys esittää surunvalittelut Valkealan seurakunnalle naispappien menettämisestä kirkkoherran kielteisen suhtautumisen seurauksena.
Naisteologiyhdistys ei voi hyväksyä Valkealan seurakunnan kirkkoherran tapaa kieltäytyä yhteistyöstä jumalanpalveluksissa naispapin kanssa. Miten on mahdollista, että seurakuntaan valittiin kirkkoherraksi naispappeutta vastustava mies? Seurakunnassa oli pitkään työssä ensin lehtorina sitten pappina nainen, joka nyt tämän uuden tilanteen johdosta siirtyi toiseen seurakuntaan työhön. Valkealan seurakunnassa ei ole siis työtilaa naispapille.
Leena Salmensaari, Naisteologien puheenjohtaja
Kieltäytyminen jumalanpalvelusyhteistyöstä yhdessä naispapin kanssa on kirkkoherralta ilmiselvää syrjintää sukupuolen suhteen. Kirkolliskokouksen hyväksymä ponsi kieltäytyä yhteistyöstä naispapin kanssa oli tarkoitettu siirtymäajaksi, valitettavasti tätä siirtymäajan pituutta ei päätöksessä määritelty. Neljäntoista vuoden ajan naiset ja miehet ovat tehneet pappeina töitä yhdessä ja kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä. Esimiesasemassa olevan tulee meidän mielestämme noudattaa tasapuolisuuden periaatetta. Tässä Valkealan seurakunnan tilanteessa kirkkoherra syrjii alaistaan naispappia kieltäytyessään hänen kanssa jumalanpalvelusyhteistyöstä. Kirkkoherran virkaan hakevalta tuomiokapituli voisi pyytää kirjallisen sitoutumisen naispappeuden hyväksymisestä. Toinen mahdollisuus on sisällyttää se kirkkoherran virkaan vaadittavan johtamistaidon koulutuksen pääsykriteeriksi.
Teologisesti asia on merkittävä siinä mielessä, että jumalanpalvelus on koko seurakuntaelämän keskus, seurakunnan yhteinen kokoontuminen. Jos yhdeltä työntekijältä, seurakunnan papilta, evätään mahdollisuus tehdä työtä keskeisessä tehtävässä seurakunnassa, voidaanko puhua enää koko seurakunnan yhteisestä kokoontumisesta, kysyy Leena Salmensaari.
Leena Salmensaari
Naisteologiyhdistyksen puheenjohtaja
pastori
leena.salmensaari@evl.fi
Kirkolliskokouksen ponsi (6.11.1986 )
Myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.