Naisen paikka kirkossa ja kotona
Kuopiolainen pappi ja teologian tohtori Kari Kuula on kirjoittanut jälleen mielenkiintoisen yleisesityksen Raamatun tutkimuksen alalta. Vuosi sitten hän julkaisi teoksen Paavali - kristinuskon ensimmäinen teologi (Edita 2001). Nyt hän esittelee Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden naiskuvia ja -näkemyksiä uudessa kirjassaan Nainen uudessa uskossa.
Kirjan alaotsikko Uuden testamentin naiskuvia ei anna aivan täsmällistä kuvaa kirjan sisällöstä, sillä lähdeaineistona on käytetty Uuden testamentin lisäksi ns. apokryfisiä kirjoja eli Raamatun kirjakokoelman ulkopuolelle jäänyttä varhaiskristillistä kirjallisuutta sekä kirkkoisien kirjoituksia. Ilmeisesti tekijä ja kustantaja ovat keskustelleet kirjan alaotsikosta viimeiseen saakka, sillä kanteen on painettu naiskuvia ja nimilehdellä lukee naisnäkemyksiä. Mielestäni jälkimmäinen kuvaa paremmin kirjan sisältöä.
Tahattoman virheen aiheuttama vivahde-ero tuskin haittaa, sillä Kuulalla on tärkeää asiaa. Erityisen kiitoksen ansaitsee se, että miestutkija on halunnut tarkastella naisnäkemyksiä.
Kuulan asiallisuus ja pyrkimys puolueettomuuteen karsii suuntaan tai toiseen liian yksipuoliset tulkinnat, joista hän haluaa kirjan esipuheessa sanoutua irti. Yhtäältä naisen alistaminen yksittäisiin raamatunjakeisiin vedoten ei ole Uudesta testamentista nousevan kokonaisnäkemyksen mukaista. Toisaalta tendenssimäisiä ylitulkintoja syntyy esimerkiksi silloin, kun antiikin ja juutalaisuuden suhtautuminen naisiin kuvataan liian synkäksi ja naista alistavaksi, jolloin varhaiskristillisyys näyttäytyy naisten kannalta myönteisessä valossa.
Paavali arvosti naisia
Kuulan mukaan varhaiskristillisyyden suhtautumiseen vaikuttivat sekä juutalaisuuden että antiikin käytännöt ja käsitykset naisen asemasta. Niiden piirissä tunnettiin myös kodin ulkopuolella vaikuttavia naisia, esimerkiksi juutalaisten synagogien johtajina. Pääosin kuitenkin ajateltiin, että naisen paikka on kotona ja perhepiirissä. Varhaiskristillisyys joutui ensimmäisten vuosisatojensa aikana sopeutumaan ympäröivään yhteiskuntaan. Se merkitsi sitä, että alkuseurakunnassa vallinnut tasavertaisuus sukupuolten välillä sai syrjäytyä valtakulttuurin käsityksen tieltä, joten naiset pysyivät kotona.
Muutosta Kuula perustelee ansiokkaasti tutkimalla Uuden testamentin vanhimpia dokumentteja, aitoja Paavalin kirjeitä. Niissä esitellään monia Paavalin arvostamia naispuolisia työtovereita, joista yksi, Junia nimeltään, saa apostolin arvonimen. Vaikka maininnat naisten tehtävistä seurakunnissa ovat niukkoja, niitä kertyy sekä nimetyille että lukuisille nimeltä mainitsemattomille Paavalin perustamissa seurakunnissa. Niissä elettiin todeksi Paavalin iskulause: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yhtä." (Gal. 3: 28) Paavalin kirjeistä ei löydy Kuulan mukaan perusteita sille yleiselle käsitykselle, jonka mukaan Paavali olisi ollut naisten vihaaja.
Niissä Paavalin kuoleman jälkeen syntyneissä kirjeissä, jotka ovat hänen oppilaittensa käsialaa ja jotka antiikin tavan mukaan on nimetty hänen mukaansa, näkyy jo varhaiskirkossa tapahtunut muutos suhtautumisessa naiseen, kirkkoisien teksteistä puhumattakaan.
Ongelmallinen tässä mielessä on Paavalin kirjoittamaan (tai sanelemaan) 1. Korinttilaiskirjeeseen sisältyvä naisten puhekielto: "naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksessa." (1. Kor. 14) Koska kirjeestä on säilynyt varhaiskristilliseltä ajalta kaksi erilaista kopiota, joissa nämä jakeet on sijoitettu eri kohtiin, tutkijat ovat päätelleet, että kyseessä on myöhempi lisäys tekstiin. Tälle kannalle myös Kuula Paavali-tutkijana asettuu. Hänen mukaansa naisten vaientaminen oli kulttuurisidonnainen käytäntö, jota ei perusteltu teologisesti vaan käytännöllisesti.
Kuula esittelee neljän luvun verran avioliittoa, seksuaalisuutta ja perhe-elämää koskevia kysymyksiä, jotka eivät mielestäni ole erityisiä naiskysymyksiä vaan koskevat molempia sukupuolia. Siksi voinee ainakin kysyä, olisiko näiden kysymysten pohdinta ja käsittely oman teoksensa arvoinen kokonaisuus.
Jeesuksen keskustelukumppaneita
Kuudessa viimeisessä luvussa Kuula valottaa Uuden testamentin eri kirjoittajien naisnäkökulmia. Paavali-tutkija on antanut Paavalille ansaitusti oman lukunsa, mutta myös evankeliumien ja niiden kirjoittajien naisnäkemykset esitellään. Samoin oma lukunsa on omistettu Luukkaan kirjoittaman ensimmäisen kirkkohistorian, Apostolien tekojen naisille.
Evankeliumien mukaan Jeesuksen lähipiirissä oli sekä naisia että miehiä. Heidän suhdettaan Jeesukseen kuvataan usein samoilla sanoilla: he seuraavat ja palvelevat Jeesusta, minkä katsotaan merkitsevän nimenomaan opetuslapseutta.
Esitellessään evankeliumien naisnäkemyksiä Kuula kommentoi lyhyesti kaikkia evankeliumeissa mainittuja naisia. Kommentaariosiosta on hyötyä sille, joka haluaa lähemmin perehtyä evankeliumien naishahmoihin tai joka saarnaa näistä teksteistä. Kirkkovuoden pyhien kolmen vuosikerran kierrossa on yllättävän paljon naistekstejä, joista teologisesti laajimmat sisältyvät Johanneksen evankeliumiin. Johanneksen mukaan Jeesus keskustelee naisten kanssa. Sykarin kaivolla hänen keskustelukumppaninaan on samarialainen nainen, Martan ja Marian kanssa hän pohtii kahteen otteeseen siitä, mikä elämässä ja kuolemassa on tärkeintä. Johanneksella niin kuin muidenkin evankelistojen ylösnousemuskertomuksissa naisilla ja erityisesti Magdalan Marialla on keskeinen tehtävä.
Esipuheessa Kuula arvioi edustavansa maltillisen keskivertotutkimuksen näkemyksiä. Arvatenkin kirjoittaja on perehtynyt laajasti alan tutkimukseen. Muutamien kirjallisuusviitteiden lisääminen kunkin luvun loppuun olisi lisännyt huomattavasti näin kattavan teoksen painoarvoa niiden keskuudessa, jotka haluavat perehtyä asiaan syvemmin. Vaikka suomalaisten tutkijoiden tuotanto rajoittuu muutamaan teokseen, jotka tekijä esipuheessa mainitsee, kansainvälistä tutkimusta on runsaasti. Sen tekijä kaikesta päätellen tuntee hyvin ja tekee siitä taidokkaita johtopäätöksiä suomalaisille lukijoille.
Jaana Marjanen
Puijon srk:n kappalainen
Kirjapaja 2002. 334 s.