Naisteologien vuosikokouksen kannanotto
Papinviran avaaminen naisille on luterilaisen kirkkomme yhteinen ratkaisu. Siksi viran haltijan tulee hoitaa kaikki virkatehtävät, joihin hän pappisvihkimyksessä ja viran vastaanottaessaan on sitoutunut. Kukaan työntekijä ei voi sanella, minkälaisin ehdoin seurakunnan on otettava hänet palvelukseensa ja minkälaisia töitä hän haluaa tehdä.
Seurakuntalaisille on taattava kirkkorauha. Messu on pyhä asia, eikä sitä ole tarkoitettu oman vakaumuksen tai omien mielipiteiden julistamispaikaksi. Naispuolisen papin syrjintä messun johtajana, saarnaajana tai ehtoollisen jakajana ei voi enää jatkua. Sama koskee kaikkea kirkossa tehtävää työtä.
Erilaisten virkanäkemysten aiheuttamissa ongelmatilanteissa ei useinkaan ole keskustellen edetty minkäänlaiseen ratkaisuun. Siksi kirkossa tehtävien työvelvoitteiden korostaminen ei ole uhkaus, vaan muistutus viranhoidosta. Vakaumuksen oikeutta ei voi keneltäkään riistää. Silti yhdessä on työtä tehtävä ja työrauha kirkkoon palautettava.
Naisteologit r.y.
Kvinnliga teologer r.f.
Naisteologien neuvottelupäivät Viikin kirkossa Helsingissä 30.3.2007
Naisteologit-yhdistyksen kannanotto piispainkokouksen työyhteisöjä koskevasta selonteosta
Mikkelissä koolla ollut piispainkokous on antanut kirkolliskokoukselle, kirkkohallitukselle, tuomiokapituleille ja seurakunnille selonteon, jossa käsitellään erilaisten virkanäkemysten aiheuttamia työyhteisöongelmia sekä annetaan ohjeet työrauhan ylläpitämiseksi Suomen ev.lut. kirkossa. Selonteon taustalla on keväällä ilmestynyt työryhmän mietintö "Työn johtaminen - työyhteisön kehittäminen ja työturvallisuus".
Piispainkokouksen selonteko on ytimekäs ja erittäin selkeä. Ilahduttavaa on se, että siinä on tuotu esiin seikkoja, joita yhdistyksemme hallituksessa ja jäsenistön kesken on vuosien saatossa käsitelty. Kirkkoomme on kaivattu niin papiston, teologian opiskelijoiden, kirkon muiden työntekijöiden kuin seurakuntalaistenkin taholta työrauhaa. Esimiesten ja työntekijöiden voimavarat on voitava keskittää seurakunnan ja kirkon ydintehtävään: Raamatun sanan ja evankeliumin julistamiseen, sakramenttien jakamiseen, toimitusten hyvään hoitamiseen, kasvatustyöhön, lähimmäisten auttamiseen ja sielunhoitoon.
Tässä suomalaisessa elämäntodellisuudessa ja tässä ajassa kirkon ykseyden vaaliminen on selonteossa mainittu tärkeä tavoite. Kyräilevät ja toisiaan pakoilevat papit eivät anna hyvää todistusta Kristuksen rakkaudesta. Pappisvirkaan ei ryhdytä, sitä ei oteta, vaan kirkko kutsuu papin. Pappisvirka on yksilön sisäisiä toiveita suurempi todellisuus. Luterilaisen perinteen mukaisesti armo ei sitoudu papin erinomaisuuteen tai sukupuoleen. Saman periaatteen totesi jo kirkkoisä Krysostomos todetessaan: "Hyväkään pappi ei hyödytä sinua mitenkään, jos olet epäuskoinen, eikä huonokaan vahingoita sinua, jos olet uskova. Jumalan siunaukset eivät ole sellaisia, että ne toteutuisivat papin hyveiden välityksellä. Kaikki on Jumalan armon työtä. Pääasian vaikuttaa Jumala."
On hyvä, että selonteossa vihdoin selkeästi määritellään 1986 kirkolliskokouksen hyväksymän ponnen sisältö. Tähän saakka ponnen epäselvät tulkinnat ovat antaneet mahdollisuuden mm. kieltäytyä työtehtävistä tai sen on tulkittu olevan lakipykäliä merkityksellisemmän. Tärkeä teologinen kannanotto sisältyy myös piispojen lausumaan, jonka mukaan kumpikaan näkemys - naispappeutta vastustava tai sen hyväksyvä - ei ole harhaoppinen. Koska ponsi ei syrjäytä eri laeilla säädettyjä velvoitteita, ei työntekijä voi kieltäytyä minkään laillisesti annetun työtehtävän hoitamisesta.
Piispainkokous pitää tärkeänä, että erilaisista virkanäkemyksistä aiheutuvat ongelmat tulee ensisijaisesti hoitaa rakentavien keskusteluja ja piispallisen kaitsennan avulla. Luottamuksellinen, avoin ja sovinnollinen keskustelu on aina ollut kirkossa periaatteellisena lähtökohtana ristiriitojen selvittelyssä. Erilaisten virkanäkemysten nostattamissa ongelmatilanteissa keskustellen ei aina ole edetty mihinkään ratkaisuun, ja usein erityisesti seurakuntien kirkkoherrat ovat joutuneet kohtuuttomasti pohtimaan työn suunnittelua ja hallinnollisesti kestävää strategiaa. Piispainkokouksen selonteossa on nyt ensi kertaa selkeästi esitetty työnantajan, työntekijän sekä piispan velvollisuudet työelämässä. Tässä yhteydessä tuodaan myös esiin luottamushenkilön rooli sekä seurakuntalaisen oikeus toivoa esim. tuttua pappia kirkolliseen toimitukseen.
Yhteistyöstä kieltäytymisen seuraamukset eivät ole uhkaus, vaan muistutus yhteisistä pelisäännöistä.
Kirkko ei ole yksittäisten sooloilijoiden estradi, vaan yhteisö, jossa työntekijän on hoidettava kaikki virkaansa kuuluvat työtehtävät. Evankeliumin julistaja ei voi ottaa lakia omiin käsiinsä. Siksi kukaan kirkon työntekijä ei voi keskeisiä työtehtäviä hoitaessaan noudattaa vakaumustaan, jolle ei ole lain turvaamaa suojaa.
Kirkossamme on eri herätysliikkeisiin sitoutuneita ja erilaisia luterilaisen tradition painotuksia korostavia työntekijöitä. Näin on asianlaita myös virkakysymyksen kohdalla. Piispainkokous kutsuu eri tavoin ajattelevia yhteisen tehtävän äärelle keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden hengessä. Voisimmeko jo nyt vastata tähän kutsuun myöntävästi?!
Helsinki 20.9.2006
Naisteologit r.y - Kvinnliga teologer r.f.
Hallitus:
Pirkko Poisuo, puheenjohtaja
Brita Ahlbeck
Maarit Hirvi
Soili Juntumaa
Mervi Mähönen
Kaisa-Liisa Pehkonen-Suoranta
Arja Penttinen
Satu Saarinen
